Haastatteluja

Maalaistyttö, maailmannainen, mielipidevaikuttaja

Kontrasti Heli Vaarasen viettämän jetset-elämän ja suomusjärveläisen maalaiselämän välillä on huikea. Vaaranen myöntää, että suuret kontrastit ovat aina olleet hänelle tyypillisiä.

Salon Seudun Sanomat/Marko Mattila / Sunnuntaina 21. helmikuuta 2016

Ensikohtaaminen Andy Warholin kanssa

Heli Vaaranen opiskeli taiteita 1980-luvulla New Yorkissa ja tutustui muun muassa taiteilija Andy Warholiin. Näin hän kuvailee ensimmäistä kohtaamista kirjassaan Sunnuntaina Manhattanilla (Kustannusyhtiö Teos, 2014) ”Limusiinissa istui sama valkotukkainen mies, joka oli käynyt taidekoululla, kuuluisa pop-taiteilija Andy Warhol. – – Hän oli kalpea, hauras ja hiljainen, mutta hänellä oli ilkamoiva ilme. Ilmeensä vuoksi hän oli kuin vailla sukupuolta ja todellista ikää. Andy katseli minua pieni hymy huulillaan. Kun hän hymyili, hänen hampaansa eivät näkyneet. Andyn silmät olivat vaaleat ja pistävät, mutta katse oli huvittunut. Andy oli yhtä ujo kuin minä. Tunnelma oli miellyttävä ja rauhallinen. Sitten Andy kysyi pehmeällä, hiljaisella äänellä:
– Mistä sinä olet saanut tuollaiset hiukset ja tuollaisen ihon? Kohautin olkapäitäni hymyillen.”

Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen lähti maailmalle Hollolasta. Pariisin, Tokion ja New Yorkin jälkeen hän on löytänyt itselleen kodin Suomusjärveltä.

Suomusjärvellä asuu nainen, jonka kasvoja Andy Warhol on sanonut mielenkiintoisiksi. Tällä hetkellä Suomi tuntee hänet parhaiten naisena, joka nosti julkisesti esiin huolensa suomalaisen miehen asemasta erityisesti perheessä. Yhdestä lausunnosta sai alkunsa valtava mediakeskustelu. Se velloo vielä yli kuukautta myöhemmin.

Heli Vaarasen kansainvälinen mallinura jatkui vuoteen 1987, jonka jälkeen hän jatkoi mallin töitä Suomessa aina vuoteen 2008 asti. Kuvan on ottanut Pekka Nuikki.

Heli Vaarasen kansainvälinen mallinura jatkui vuoteen
1987, jonka jälkeen hän jatkoi mallin töitä Suomessa
aina vuoteen 2008 asti.

– En todellakaan osannut odottaa sellaista reaktiota. Olen järkyttynyt siitä, miten alhainen miesten status tässä maassa on. Jos olisin ilmaissut huoleni naisten, lasten tai minkä tahansa erityisryhmän, kuten vammaisten asemasta, siinä ei olisi ollut mitään ihmeellistä. Mutta miehet tunteet ovat olleet Suomessa tabu, ja niistä ei ole kerta kaikkiaan ennen keskusteltu, sanoo Heli Vaaranen, 54, entinen huippumalli ja nykyinen Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja.
Vaaranen kommentoi 13. tammikuuta Helsingin Sanomien mielipideosastolla Rosa Meriläisen kolumnia, jossa Meriläinen kirjoitti naisystävien korvaamattomuudesta miehiin nähden: ”Miehiä tulee ja menee, mutta ystävättäret pysyvät”. Vaaranen kirjoitti olevansa huolissaan miehiä väheksyvästä asenneilmastosta liitoissa ja sinkkuelämässä. Hän kertoi, että Väestöliiton palveluissa nähdään miehen kärsimys siitä, miltä tuntuu tulla parisuhteessa kohdelluksi välttämättömänä pahana tai tyttökavereita huonompana ystävänä.
– Sain kirjoituksesta valtavasti kiitoksia miehiltä, mutta myös naisilta. Kännykkäni kilisi koko ajan. Olen saanut kiitosta paljon myös isoäiti-ikäisiltä naisilta, jotka ovat huolestuneita aikuisten poikiensa parisuhteista.
– Jatkokeskustelua en ole lähtenyt kommentoimaan, enkä korjaamaan kirjoituksestani tehtyjä erilaisia tulkintoja. Kirjoitin vain sen mitä tarkoitin. Pariisilainen kykyjenetsijälöysi hollolalaistytön
Viitisen vuotta sitten Heli Vaaranen oli ystäviensä kanssa ajelemassa Salossa. Kauhean rankkasateen sattuessa he pysäyttivät autonsa kiinteistövälityksen eteen ja Vaaranen poikkesi sisälle.
– Olin ajatellut, että miksi haluaisin enää landelle – miksi haluaisin kokea sen uudestaan, kun olen kotoisin maalta. Sanoin, että sen pitäisi ainakin olla sitten hirsitalo, mäen päällä ja siinä pitää olla navetta. Kiinteistövälittäjä sanoi, että äsken on tullut tarjolle juuri sellainen.
Pian Vaaranen oli vuonna 1850 rakennetun suomusjärveläisen talon omistaja. Hän viettää keltaisessa tuvassaan lomat ja viikonloput, ja arkisin hän asuu kaupunkiasunnossaan Helsingissä. Hän sanoo, että vaatimaton syrjäinen maalaistalo tuntuu kotoisalta.
Heli Vaaranen on yhdistelmä maailmannaista ja maalaistyttöä. Hän asui lapsuutensa Hollolassa, Miekkiön kylässä, jossa oli vain 250 asukasta. Sieltä hän ponnahti 19-vuotiaana suoraan keskelle Pariisin malli-maailmaa.
Kerran tullessaan isänsä ja siskonsa kanssa perunapellolta sisään syömään multa oli värjännyt Helin kulmakarvat ja posket. Perhe katsoi ihmeissään hänen piirteitään ja isä totesi, että tyttöhän kelpaisi vaikka missikisoihin. Niinpä äiti ilmoitti Helin pieneen päijäthämäläiseen kauneuskilpailuun vuonna 1979.
Helin hämmästykseksi hän voitti kilpailun, ja voiton näki myös pariisilainen kykyjenetsijä, joka tuli kysymään häneltä: Haluatko lähteä malliksi Pariisiin? Hän halusi ja lähti heti seuraavana kesänä.
– Sopeutumiseni kansainväliseen mallimaailmaan oli helppoa, koska minulla ei ollut ainoatakaan ennakkoluuloa. Omaksuin heti, että tällainen maailma on. Mutta yritteliäisyyttä vaadittiin. Ranskan kieli oli opittava, jos aikoi pärjätä. Opettelin kielen itse, ja aluksi kyselin kaikilta samaa: Oletteko väsynyt? Vaaranen naurahtaa.
– Kerran taas minun piti laittaa deitilleni suomalaista ruokaa. Meitä oli kotona neljä lasta, ja minun tehtävänäni oli pienempien sisarusten hoito, mutta ruokaa en ollut koskaan laittanut. Tein deitilleni nauravia nakkeja. Juomaksi hän toi punaviiniä, joka oli mielestäni vastenmielistä. Sen rautainen haju toi mieleeni sianveren, josta äiti teki kotona verilettuja, hän muistelee.
Vaarasella oli vaikeuksia pysyä Ranskassa mallin mitoissa. Malleille tarjottiin yhtenään herkullisia aterioita, ja silti oli mahduttava koon 34 vaatteisiin.
– Kun vielä maatilan töissä saamani liikunta loppui, painonhallinta oli todella vaikeaa. Onnistuin siinä naurettavalla nälkiinnyttämisellä. Mistään dieeteistä ei silloin vielä puhuttu.
Vaaranen toteaa, että tänä päivänä mallien edellytetään olevan vieläkin hoikempia. Mallimaailma on muutenkin muuttunut.
– Silloin oli ihan tavallista, että mallit löydettiin jostakin, kuten minutkin. Nyt siitä on tullut unelma-ammatti, jota tavoitellaan. Silloin vaikutti vielä myös rautaesirippu, eikä mallimarkkinoilla ollut itäeurooppalaisia kaunottaria.
Vaarasen kansainvälinen mallinura jatkui aina vuoteen 1987. Uransa huippuhetkenä hänen mieleensä on jäänyt Tokiossa vietetty aika vuosina 1982–83. Ikimuistoista oli myös hänen ystävystymisensä taiteilija Andy Warholin ja tämän parhaan ystävän, taidemesenaatti ja taidekeräilijä Stuart Pivarin kanssa.

andy

New Yorkin vuosinaan Heli Vaaranen tuli läheiseksi ystäväksi taiteilija Andy Warholin kanssa. Kuvassa Andy Warhol (vas.) ja hyvä ystävänsä Bob Benamou vuonna 1984 Warholin The Factory -studiolla.

Vaaranen muutti New Yorkiin vuonna 1984 ja meni opiskelemaan piirtämistä Stuart Pivarin omistamaan New Yorkin taideakatemiaan. Eräänä päivänä Pivar tuli katsomaan opiskelijoiden työskentelyä yhdessä Warholin kanssa.
– Meillä synkkasi heti Stuartin kanssa, sillä meillä on samanlainen huumorintaju. Hän kutsui minut yksiin juhliinsa, ja meistä tuli hyvät ystävät. Ehkä Stuartia ja Andya viehätti minussa se, että minuun ei voinut tehdä vaikutusta rikkauksilla tai kuuluisuudella, Vaaranen miettii.
– Olen kiitollinen, että sain neljä vuotta olla yhdessä aivan nerojen ihmisten kanssa. Andy ja Stuart – molemmat neroja, hän kiteyttää.
Vaaranen kirjoitti mallivuosistaan muistelmateoksen Sunnuntaina Manhattanilla, joka julkaistiin kaksi vuotta sitten. Nyt hän kirjoittaa teokselle jatko-osaa, jonka pitäisi valmistua vielä tänä vuonna. Kirja on suora jatko ensimmäiselle osalle ja jatkaa hänen elämäntarinaansa siitä, kun Andy Warhol kuoli New Yorkissa ja hän muutti takaisin Suomeen.
Viime kesänä Vaaranen kävi tapaamassa jo yli 80-vuotiasta Stuart Pivaria ja luki tälle englanniksi otteen tulevasta kirjastaan.
– Stuart herkistyi ja sanoi, että olen osannut hienosti kuvailla Andya.
Vuodet 1986–87 Vaaranen työskenteli New Yorkissa taidevälittäjänä ja taideassistenttina, mallin töitä unohtamatta. Hän liikkui juhlissa, joissa kohtasi useita maailmanluokan tähtiä.
– Jerry Hall soi minulle lämpimän ystävällisiä hymyjä. Faye Dunaway näytti siltä kuin olisi juossut päin seinää. Nenäleikkaukset alkoivat silloin olla suosittuja, ja kaikilla julkkiksilla oli yhtäkkiä samanlainen nenä. Christopher Walkenille kerroin kiitokset hänen elokuvastaan, sillä olin hänen faninsa, mutta kiitokseni eivät kauheasti kiinnostaneet häntä. Harvey Keitel, Robert de Niro – kumpikaan ei ole valkokankaan ulkopuolella mitenkään vaikuttava. Hyvin monet kuuluisuudet ovat äärettömän tylsiä tyyppejä, Vaaranen kuvailee.Koulutus on pääomaa,jota ei voi ottaa pois
Tullessaan Suomeen vuonna 1987 Vaaranen oli täynnä tulevaisuuden toivoa. Hän jatkoi kotimaassa mallin töitä ja perusti perheen.
1990-luvun alun lamavuodet koettelivat häntä kuitenkin kovalla kädellä, kuten monia muitakin suuren asuntolainan hankkineita. Vaaranen menetti kaikki säästönsä juuri, kun perheessä oli pieni lapsi ja toinen oli tulossa. Tämän kokemuksen jälkeen hän päätti hankkia pääomaa, jota ei voisi ottaa pois: koulutusta.
Vaaranen aloitti ensin opinnot iltalukiossa, missä menestyminen antoi pontta jatkaa eteenpäin. Hän opiskeli aina valtiotieteiden tohtoriksi asti ja toimi tutkijana Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella vuoteen 2008. Samana vuonna hän valmistui myös psykoterapeutiksi.
– Olin asun

ut maissa, joissa ei ollut sosiaaliturvaa: Ranskassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Ihmettelin etuja, joita valtio tarjoaa, ja siksi koin velvollisuudekseni tehdä opiskeluni mahdollisimman hyvin, hän toteaa.
Vaaranen kiinnostui nuorison kaahailukulttuurista ja siitä, kuinka onnellisia kaaharipojat olivat ilman materiaa. Niin syntyi Vaarasen väitöskirja Kaaharipoikia ja rappioromantiikkaa: tutkimus erään kaahailukulttuurin elämänilosta ja tuhoisuudesta, joka hyväksyttiin Helsingin yliopistossa vuonna 2004.

– Pardon, ei kai haittaa, että kuorin samalla perunoita? Vapaa-ajallaan Heli Vaaranen rentoutuu Suomusjärven talossaan lukemalla ja tekemällä laatikoita tuvan vanhassa leivinuunissa. Nyt poika on tulossa syömään. Vaaranen järjestää myös usein illallisjuhlia ystävilleen.

– Pardon, ei kai haittaa, että kuorin samalla perunoita? Vapaa-ajallaan Heli Vaaranen rentoutuu Suomusjärven talossaan lukemalla ja tekemällä laatikoita tuvan vanhassa leivinuunissa. Nyt poika on tulossa syömään. Vaaranen järjestää myös usein illallisjuhlia ystävilleen.

Hän luennoi aiheesta laajalti kotimaassa ja ulkomailla. Sen jälkeen hän ajatteli siirtyä kevyempään tutkimusaiheeseen: nuoreen rakkauteen. Hän sai kuitenkin huomata, että aihe oli vielä monin verroin rankempi kuin onnettomuuksiinkin johtanut kaahailu.
– Nuorilla aikuisilla on vaikeuksia saada aikaan parisuhdetta, löytää luotettava kumppani ja luoda suhde, johon voi uskoa. On todella paljon suhteita, joissa osapuolilla on ihan eri motiivit olla yhdessä, Vaaranen kertoo.
Vuonna 2007 hän kirjoitti kirjan Parisuhdepalapeli – Nuorten aikuisten parisuhteet. Hän antoi sen myös Väestöliiton toimitusjohtajalle, jonka kanssa oli vieraillut keskustelemassa samassa tv-lähetyksessä. Tätä seurasi kutsu luennoimaan aiheesta Väestöliittoon, ja luennon jälkeen Vaarasta pyydettiin Parisuhdekeskuksen johtajaksi. Hän aloitti tehtävässä vuonna 2008.Valtakunnanloukkaajanostaa kissoja pöydälle
Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtajana Heli Vaarasella on sananvaltaa. Hänen sanansa painaa ja sitä kuunnellaan. Viime viikkoina hän on saanut huomata sen kouriintuntuvasti.
– Se vetää kyllä nöyräksi. Olen miettinyt sitä, kuinka yhdellä henkilökohtaisella mielipiteellä voi saada koko maan puhumaan.
Vaaranen toimii myös Väestöliiton parisuhdesivuston vastaavana päätoimittajana. Sivustolla käydään vuosittain 600 000 kertaa.
– Pyrimme tuomaan sivuilla esiin parisuhteisiin liittyviä vaikeitakin asioita, jotta niistä puhumisesta tulisi normaalia. Tällä hetkellä pyrimme lisäämään väestön tietoa hedelmällisyydestä.

 

– Yksi tabu tällä hetkellä on perheenperustamisikä. Perheen perustamista lykätään koko ajan myöhemmäksi ja on paljon tabuja, joiden vuoksi ihmiset eivät voi puhua asiasta kumppaninsa kanssa.
Vaaranen pitää Väestöliiton parisuhdesivustolla blogia, jossa hän nostaa esiin työssään kohtaamia ilmiöitä ja ottaa niihin kantaa. Siellä hän on ottanut esiin muun muassa yksin elämisen ongelmat ja todennut, että yksineläjän pitäisi antaa mahdollisuus yllättäville uusille kohtaamisille. Jos vapaa-aikansa viettää esimerkiksi vanhempiensa ja lapsuudenystäviensä kanssa suljetussa piirissä, ei ole mahdollisuuttakaan tavata ketään.
– Minä olen puhetavaltani kipakka ja toivon, etten tulisi sen takia loukanneeksi ketään, mutta niin on käynyt monta kertaa. Voisin olla sketsihahmo nimeltä ”valtakunnan loukkaaja”. Olen jo loukannut ainakin yksineläjiä, naisia ja perheellistymistä siirtäviä pariskuntia, hän pahoittelee. Jatkoa edelliseltä sivulta
– Pardon, ei kai haittaa, että kuorin samalla perunoita? Vapaa-ajallaan Heli Vaaranen rentoutuu Suomusjärven talossaan lukemalla ja tekemällä laatikoita tuvan vanhassa leivinuunissa. Nyt poika on tulossa syömään. Vaaranen järjestää myös usein illallisjuhlia ystävilleen.